GAWAIN'S CADELL - Rottien loputtomassa luolassa harhaillaan

--------------------------
Dark Iris
--------------------------
Nita
--------------------------
Hemgårds Irrbloss
--------------------------
Gnom
--------------------------
Anachak
--------------------------
Hera
--------------------------
Gawain's Cadell
--------------------------

Perustiedot

Nimi: Gawain's Cadell
Kutsumanimi: Cadell, Cad
Nimen merkitys: epävarman taistelu (kymri)
Sukupuoli: ori
Rotu: welsh, sektio D (cob)
Säkäkorkeus: 150cm
Lauma: metsäponit (ei liittynyt)
Väri & merkit: papurikonkimo, puolisukat, piirto, herasilmät
Ikä: 4 vuotta
Pelityspaikka: Caralia
Pelaaja: kujakettu
Ensiesiintyminen: 00.00.0000

Tunnuskappale(et)

- - -

Ulkoinen olemus

Cadell on jäntevä ja näyttävä ori. Tämän keho on lihaksikas ja ori on kokoisekseen hyvinkin näyttävä ilmestys. Ori pitää usein jykevää mutta pitkää kaulaansa liikkuessaan kauniilla kaarella ja tämä yhdistettynä korkeisiin, sulavalinjaisiin liikkeisiin tekee orin kulkemisesta usein jopa tanssinomaista. Hänen runkonsa on tiivis ja niin takaosassa kuin lavoissakin on paljon voimaa. Jalat ovat tukevat ja hyväasentoiset ja kaviot korkeat. Pään rakenne on ponimaisesti lyhyt mutta siro. Herasilmät ovat väriltään pistävän jäänsiniset. Orin vasemmassa korvassa on suhteellisen pyöreä lovi luodin osumasta.
Cadellin väritys on varsin suttuinen kimoutumisen johdosta. Ori on kuin ilmestys jäisen myrskyn keskeltä, karva täynnä sekoitusta tummasta ja vaaleasta. Peitinkarva on pohjaväriltään alkujaan mustaa, ja orin jalat ovat kauttaaltaan edelleen tummat, samoin kuin turpa. Vaaleimmat kohdat karvassa ovat pää (poskessa ja kasvojen alaosassa tummemman harmaata karvoitusta), kaulan, lapojen, selän ja takapään yläosa. Tummia, vaalean papurikkokuvion valtaamia alueita on poskissa, alemmassa kaulassa, ryntäissä/lavoissa ja lautasilla. Vasemmassa lautasessa on pitkä ohimenneen luodin aiheuttama viiltohaava. Selän ja vatsan seuduilta ori on kaikista vaalein ja papurikkokuviointi on vähäisintä, mutta tämä ei ole täysin valkea mistään muualta kuin merkeistä. Yleisestiottaen karvan sävy vaihtelee kimoutumispaikasta riippuen vaaleanharmaasta lähestulkoon mustaan. Päässään orilla on vasenta sierainta kohti kääntyvä piirto joka alkaa silmien edestä jääden hieman lyhyeksi. Niskassa on revitty puremajäljen aiheuttama arpi. Etujaloissa on puolisukat, mutta kaviot ovat kaikissa jaloissa tummanharmaat.
Orin jouhet ovat tuuheat mutta silkkisen pehmeät. Harjas on pitkää ja valuu molemmin puolin orin kaulaa ylittäen sen. Otsaharjas yltää turvanpään yli ja myös orin häntä yltää aina vuohisiin asti. Väriltään jouhet ovat syvän tummanharmaat, joskin seassa saattaa olla hieman vaaleampiakin jouhia.

Luonne

Cadell on luonteeltaan simppelisti sanottuna hankala. Ori on aikamoinen kiusankappale ja rasite, ja yksi hänen epämiellyttävimmistä ominaisuuksistaan on jatkuva taipumus pompotella ja alistaa muita. Halutessaan Cad osaa kyllä käyttäytyäkin sekä esittää miellyttävää ja mukavaakin persoonaa, mutta suurimman osan ajasta häntä ei pahemmin kiinnosta. Hän mielummin katsoo kenestä on johonkin ja uskaltaako joku sanoa takaisin tai muuta vastaavaa. Tällainen uhmakas pikkupoikamainen käytös tietysti aiheuttaa välillä ongelmia ja konflikteja, niin suukopujen kuin tappeluidenkin muodossa. Ori kasvoi nuorella iällä niin hyvin siihen todellisuuteen että tämän emää oli mitä helpoin pompottaa ja koska ori ei ole ikinä saanut kunnollista kurinpalautusta, tällä ei ole mitään kunnollista käsitystä omista rajoistaan ja mitä hän voi ja saa tehdä ja mitä ei.
Cadell kuitenkin harvoin haastaa riitaa tieten tahtoen tylsyyteensä vaan pikemminkin juurikin tämän uhitteleva asenne aiheuttaa sen sinällään.

Kimossa orissa on myöskin hieman naistennaurattajan vikaa ja tämä osaa olla yllättävän miellyttävää seuraa - varsinkin vastakkaiselle sukupuolelle - niin halutessaan. Cadell on flirttailija eikä myöskään kaihda ottaa yhteen muiden kanssa jos joku muu on iskenyt silmänsä samaan tammaan kuin hän. Orin omistushalukkuus onkin tässä suhteessa omaa luokkaansa, joka johtunee myös kurinpalautuksen puutteesta sekä siitä että orilla joka kuvittelee arvostavansa tammoja ei ole oikeasti mitään käsitystä kuinka heitä kohdella ja hän on rehellisen sovinistinen.

Orille on vaikea puhua järkeä tai myöskään saada tätä tosissaan kunnioittamaan auktoriteetteja tai oikeastaan yhtään ketään. Hän on aika itsekeskeinen persoona koska hän ei ole ikinä oikein löytänyt ketään josta välittäisi tai jota kunnioittaisi. Isäänsäkään ori ei loppupeleissä oppinut tuntemaan niin hyvin että olisi kiintynyt tähän syvästi ja aidosti, ja isänsä ollessa luonteeltaan hyvin samantapainen kuin poikansa niin tämä ei ollut ehkä helpoin tapaus muodostakaan kiintymyssuhdetta. Oikeat syvät tunteet ovat orille suuri arvoitus joita hän ei oikeastaan ole kokenut, sellaiset kuten rakkaus tai syvä kiintymys ja luottamus. Sen sijaan Cadell on muodostanut kiintymyssuhteen yksiin niistä harvoista vahvoista tunteista joita hän on koskaan kokenut; valtaan ja ylivoimaan.
Siitä ei ole tietoa olisiko tästä oripojasta mahdollista kuoria esiin jotain todellista ja miellyttävää, mutta varmaa on se että Cadilla on varsin hämärä käsitys oikeista tunteista ja suhteista toisia kohtaan.


Menneisyys

Musta walesincob-ori syntyi viimaisen kylmänä loppukesän päivänä eräälle walesilaiselle tallille. Tämän isä oli tunnettu kipakasta luonteestaan mutta sitäkin näyttävämmästä rakenteesta ja emä oli hyväsukuisesta jalostuslinjasta, joskin se kaikista vaatimattomin yksilö sisarusparvestaan. Tamma olikin valittu pääsääntöisesti suurehkon kokonsa sekä tasaisen mitäänsanomattoman luonteensa takia kyseisen varsan emäksi kun oli suunniteltu mikä tallin tammoista olisi astutettu valitulla orilla.
Sellaisten vanhempien kanssa Gawain's Cadelliksi nimetty ori elämänsä aloitti, joskin isäänsä hän ei vielä varsaiässä tavannutkaan. Rauhallisten ensimmäisten elinkuukausien jälkeen nuori oripoika alkoi testata rajojaan ja tietysti helpoiten lähettyvillä olevaa yksilöä eli emäänsä, joka mukautui täysin poikansa oikkuihin ja pompotukseen. Varttuessaan Cadell tottuikin siihen että sai tahtonsa aina läpi, ja toki tämä helpottui huomattavasti orin kasvaessa kookkaammaksi ja lihaksikkaammaksi. Ori rakasti juoksemista, ravaamista, sekä toisten kiusoittelua ja hankaluuksien aiheuttamista. Muutaman vuoden ikään ehtiessään orin lähes jokapäiväistä hupia oli muunmuassa potkia nurin laiduntolppia sekä ryömiä tai hyppiä sähköaitojen yli parhaan kykynsä mukaan, ja jos siinä ei onnistuttu niin lopputuloshan korvattiin sekin omistajien pussista eläinlääkärikulujen muodossa. Muuten niin rauhallisen emänsä ori sai vahvalla luonteellaan joskus yllytettyä mukaan aiheuttamaan turhia hankaluuksia omistajilleen, ja kun tämä oivallettiin, alettiin pitää huolta siitä että Cadell pidettiin kaukana emästään.

Kolmivuotiaaksi ehdittyään ori alkoi aiheuttaa lisää päänvaivaa kun tämän karkureissut alkoivat suuntautua selkeämmin tammalaitumille - jos ei omille niin sitten naapuruston tallille. Sen jälkeen kun naapuri tuli varsin äreänä ilmoittamaan nuoren cob-orin astuneen hänen tammansa, omistajat päättivät että lienee parasta ruunata mokoma pahapäinen ori ennen kuin tästä aiheutuisi enemmän ongelmia.
Helpommin sanottu kuin tehty. Kun oria oltiin muutaman viikon päästä viemässä eläinlääkäriin, tämä riuhtoi itsensä tätä lastaamassa olleen ihmisparan otteesta, näykkäisten tätä vielä kiitokseksi. Potkien ja pukitellen ori raivasi tiensä ihmisten lähettyviltä ja pakeni sen jälkeen tiehensä.
Kiusanhenkenä tunnetun orin matka kesti muutamia viikkoja eikä orilla ollut enää aikomuksia palata ihmisten tykö - johan ne olivat kyllästyttäneet ja ärsyttäneet ihan riittämiin. Yhtenä sateisena aamuna matkanteko kuitenkin tyssäsi kuin seinään kun orin päähän jääneistä päitsistä roikkuva riimunnaru takertui huolella kahden matalalla kasvavan oksan haaraan kun ori oli ollut juoksemassa puun ohitse. Kireä nykäys niskassa ilmoitti varsin kipeästi kiinni tarttumisesta jonka jälkeen alkoikin epätoivoinen pakoonpyristely. Paitsi ettei se ottanut onnistuakseen kaikesta puun potkimisesta, narun puremisesta ja epätoivoisista yrityksistä irroittaa päitset hankaamalla niitä puunrunkoa vasten. Siinä oltiin ja pysyttiin, joskin sitä ori ei helpolla uskonut vaan kiskoi ja riuhtoi tuntikausia kunnes oli aivan uuvuksissa.

Ori oli kiinni puussa koko päivän. Ja yön. Seuraavana aamuna nummen laitamilla käyskenteli hahmo jota Cadell ei heti erottanut tihkuisen sumuverhon takaa. Hahmo saapui kuitenkin pian lähemmäs, paljastuen kovin samannäköiseksi oriksi kuin Cadell itse, joskin siinä missä paikalle saapunut ori oli pysynyt väriltään mustana, Cadell oli jo alkanut kimoutua.
Huvittuneen virneen kanssa paikalle saapunut ori katsoi poikaansa joka oli jäänyt kiinni puuhun kuin avuton raukka, kiirehtimättä suotta tämän auttamista vaikka Cadell oli ollut vuorokauden ilman vettä ja ruokaa.
"On siinäkin rääpäle", ori tuhahti huvittuneena, "miten sinä tuossa onnistuit?"
Cadellin ilme oli puhtaan vihamielinen. Tätä hän oli kaivannutkin, jotain kiusanhenkeä tekemään pilkkaa hänen onnettomuudestaan ilman aikomustakaan auttaa.
"Sanat karkumatkastasi ovat kiirineet jo kauas, naapuritiloille ja ylikin. Yllättävän paljon ne näkevät vaivaa sinun etsimiseksesi. Ihme etteivät vielä ole löytäneet, jos kerta olet noin avuton. Kauanko olet siinä seissyt?"
"Vuorokauden", Cadell tuhahti vastaukseksi, katsoen saapunutta oria miltei haastavasti silmiin.
"Ai, et sen pidempään sentään? Asenteesi ei ainakaan ole turhan ystävällinen. Voisithan nyt edes antaa tervehdyksen vanhalle kunnon isäukollesi", ori tokaisi.
"Ajattelin josko löytäisin sinut ennen ihmisiä. Karkureissusi perusteella ajattelin että sinussa olisi potentiaaliakin johonkin, mutta en enää kyllä ole niin varma", tämä jatkoi katsoen poikaansa juuttuneena kiinni puuhun.
Cadell kohotti kulmiaan yllättyneenä, sitten ilme muuttui hieman ärtyneeksi.
"Isä vai? Et varmaan edes tiedä nimeäni", hän tuhahti.
Musta ori pyöräytti silmiään.
"Olet Gawain's Cadell, emäsi on säälittävä heittopussi ja minä olen sinun ainoa mahdollisuutesi apuun. Nimeni on Guto, sen olet varmasti joskus kuullutkin. Autan sinut pois jos rupeat käyttäytymään."
Mielenosoituksellisesti tuhahtaen Cadell lopulta suostui ja isänsä Guton avustuksella orit saivat riimunnarun irti oksanhaarasta sekä päitset pois Cadellin päästä. Sen jälkeen orit päättivät jatkaa matkaa yhdessä, vaikka Cadell olikin hieman epäileväinen edelleen uudesta matkaseurastaan.

Guto ja Cadell tutustuivat seuraavien viikkojen aikana toisiinsa paremmin, ja vaikka Guto oli itseään täynnä oleva kiusankappale, Cadell alkoi pitää isäänsä arvossa ja esikuvanaan. Hevoset kulkivat nummilla ilman sen suurempaa päämäärää välttäen kohtaamiset ihmistenkin kanssa suhteellisen hyvin. Eräänä päivänä he törmäsivät pieneen hevoslaumaan. Lauma koostui villiintyneistä hevosista ja poneista, muunmualla samanlaisista karkureista kuin Cadell ja Guto itse. He jäivät elämään lauman kanssa.

Cadell ja Guto alkoivat etääntyä toisistaan tehdessään tuttavuutta muihin laumalaisiin. Cadell piti edelleen arvossa isäänsä mutta ei samalla tavalla enää kulkenut ja tehnyt kuten tämä toivoi, vaan alkoi taas omaan tyyliinsä pompotella enemmänkin muita kuin olla se joka totteli. Guto ei ollut tästä yhtään mielissään mutta piti etäisyyttä, yrittäen edetä lauman hierarkiassa kaikessa rauhassa omalla tavallaan, olemalla hyödyksi laumalle ja käyttäytyen paremmin kuin mitä hän muuten olisi, ansaiten paikkansa ennen kuin voisi alkaa pompottelemaan muita. Cadell oli oma härkäpäinen ja rasittava itsensä mutta joistain se oli jopa viehättävää ja mukavan erilaista.
Lopulta Gutolle ja Cadellille tuli riitaa samasta tammasta. Guto oli ansainnut paikkansa laumassa ja päässyt laumanjohtajan neuvonantajaksi, Cadell oli pysynyt rivilaumalaisena kiusanhenkenä liehittelemässä lauman tammoja. Guto oli löytänyt tamman johon oli iskenyt silmänsä ja kun hänelle selvisi että Cadell viekotteli samaa tammaa hänen selkänsä takana, hän suuttui tosissaan.
"Jos minä sanon että sinä pidät itsesi kaukana hänestä niin myös tarkoitan sitä", Guto totesi myrkylliseen sävyyn pojalleen.
"Ja miksikähän ihmeessä minun täytyisi tehdä kuten sinä haluat? Tuskin hän pitää tuollaisesta vanhasta kääkästä kuin sinä. Tai voithan sinä saada hänet itsellesi kunhan kyllästyn ja löydän jonkun paremman", Cadell sanoi ylenkatseellisesti.
"Minä olen sinua korkeammassa asemassa ja sinun isäsi ja sinä teet juuri niin kuin minä käsken sinua!"
"Olisi hauska nähdä kun yrität, vanha ukko", Cadell totesi haastavasti, jolloin Guto hyökkäsi hänen kimppuunsa.
Siitä kohtaa, mistä Guto ravisti Cadellia hampailla niskasta, Cadellille jäivät arvet jotka eivät koskaan parantuneet. Cadell kuitenkin sai otettua lopulta ylilyöntiaseman isästään, ja potkiminen ja pureminen yltyi tasolle jossa Cadell ei enää voinut hillitä itseään eikä tuntenut mitään sääliä isäänsä kohtaan jota oli hetken jopa kunnioittanut. Cadell tunsi ihanan vallan tunteen hyökynä kehossaan kun hän alisti isänsä hampain ja kavioniskuin maahan, painaen lopulta hampaansa tiukasti isänsä kurkulle kunnes tämän hengitys muutti rohinaksi ja lopulta katkesi.
Ori ei pelännyt laumalaisten reaktiota, mutta totesi myöskin ettei välittänyt laumasta enää rahtuakaan. Hän päätti etsiä elinpaikkansa muualta ja jätti lauman sekä sen mitä hänen isästään oli jäljellä.

Jonkin aikaa yksin matkattuaan Cadell kuitenkin jäi ihmisten toimesta kiinni. Ori oli edelleen osittain kuivuneen veren peitossa koska ei ollut löytänyt paikkaa missä peseytyä. Ihmiset soittivat orin entisille omistajille siitä miten he olivat löytäneet orin ja missä tilassa - haavoilla ja myös jonkun toisen eläimen veressä, kertoen myös siitä miten väkivalloin ori oli tapellut autoon lastaamista vastaan. Tämä oli aiheuttanut pahat puremajäljet ihmisille ja yksi ei enää suostunut tulemaan lähellekään hevosta saatuaan miltei kavioniskun päähänsä. Kaikesta tästä kuultuaan omistajat käskivät ottaa eläimen pois päiviltään koska se oli selvästi häiriintynyt. Ja niin Cadell vietiin kuljetuskopilla sen löytäneiden ihmisten tallipihalle jossa ori oli tarkoitus lopettaa ampumalla tätä päähän.
Ori kuitenkin kiskoi ja raastoi väkivalloin itsensä jälleen irti ihmisten otteesta, tuloksena se että ammus meni ohi, vain repäisten haavan orin vasempaan korvaan. Ja niin Cadell lähti pakomatkalle tällä kertaa tosissaan, koska kun sana häiriintyneestä ilmeisesti väkivaltaisesta karkurihevosesta alkoi kiiriä, jokainen joka näki vilauksenkin orista oli valmis päättämään tämän päiviltään.

Yhtenä poikkeuksellisen myrskyisenä aamuna Cadell oli törmännyt yksinäiseen majatalon isäntään joka oli myös kuullut tarinoita nummien hullusta hevosesta - ja näin ollen valjasti oman hevosensa ja lähti aseen kanssa Cadellin perään tarkoituksenaan tappaa mokoma helvetin hevonen ennen kuin se kävisi enää kenenkään päälle. Cadell laukkasi karkuun ja väisteli ammuksia, tiheä sade yhdessä sumun ja tuulen kanssa teki tosin hommasta mielipuolisen vaikeaa. Yksi luoti meni hipoen ohi, repäisten viiltohaavan orin vasempaan lapaan. Ja kun lopulta takaa-ajo päätyi puolentoista metrin korkuiselle rantatörmälle, Cadell horjahti suoraan alas myrskyävään aallokkoon, menettäen pian tajuntansa.
Aallot kuljettivat orin ennen pitkään vieraan saaren rantaan jonne tämä jäi makaamaan tiedottomana.

Galleria


Fan art

Jos tekemäsi fan art puuttuu tästä, olethan ystävällinen ja ilmoitat minulle.

Pelatut pelit

Vanhin peli alimpana.
X

--------------------------

Lyriikat sivulla: Pariisin Kevät - Vapaus saa odottaa
ulkoasu © Pilvimarja 2008 / muikkunen
Photo © http://www.lasikuu.net/vapaasti/