NITA

--------------------------
Dark Iris
--------------------------
Nita
--------------------------
Hemgårds Irrbloss
--------------------------
Gnom
--------------------------
Anachak
--------------------------
Hera
--------------------------
Gawain's Cadell
--------------------------

Perustiedot

Nimi: Nita
Nimen merkitys: karhu (choctaw-intiaanien kieltä)
Sukupuoli: tamma
Rotu: risteytys (50 % friisiläinen, 50 % tuntematon)
Säkäkorkeus: 172 cm
Lauma: ylänköhevoset
Asema laumassa: johtajatar
Väri & merkit: ruunikko, piirto, ruunusukka
Ikä: 4 vuotta
Pelityspaikka: Caralia
Pelaaja: Amethyst
Ensiesiintyminen: 27.12.2013

Ulkoinen olemus

Nita on kaunis nuori tamma jonka ruunikko pohjaväritys on periytynyt suoraan isältä, samoin kuin tamman säkäkorkeus joka ylittää hänen äitinsä mitat kevyesti. Ulkonäöllisesti Nita muistuttaa kuitenkin muuten kuin kokonsa ja värinsä puolesta enemmän friisiläistä emäänsä. Rakenteellisesti Nita on kuin ilmetty friisiläishevonen jykevän, kaarevan kaulansa kanssa, vahvoine lapoineen ja hieman kyömyn pään koristamana. Nuoresta iästään huolimatta hän on myös varsin vaikuttava ilmestys suhteellisen lihaksikkaan vartalonsa kanssa. Tammalla on tyypilliseen friisiläiseen tapaan pitkät vuohiskarvat muuten mustissa jaloissaan (polvista/kintereistä saakka) mutta joista oikeassa etujalassa on ruunusukka ja vaalea kavio. Tamman pohjaväri on tumman punaruskeaa, ja suuria, tummia silmiä pitkine ripsineen rajaavat mustat silmänympärykset. Nitan lievästi kyömyssä päässä on tummanharmaa turpa, ja otsalta jatkuva piirto jatkuu aina alahuuleen asti muuttuen huulien kohdalla vaaleanpunaiseksi. Pää on sopusuhtainen Nitan kehoon nähden. Sieraimet ovat aika normaalikokoiset, korvat suurehkot. Tytön kaarevaa kaulaa reunustavat mustat, kiharat jouhet, jotka ovat kasvaneet kiitettävän hyvin tamman eliniän aikana ja peittävät valtaosin hänen kaulansa. Tuuhea kiharapilvi on kuitenkin toisinaan sen verran sekainen (varsinkin vaikkapa tuulisena päivänä) että yksittäiset suortuvat voivat sojottaa mikä mihinkin suuntaan. Mitään selkeää jakausta Nitan harjalla ei olekaan vaan se voi olla joko jommalla kummalla puolella kaulaa tai valua sekalaisesti molemmin puolin. Otsaharjas yltää aina tamman turpaan asti. Mitä häntäjouhiin sitten tulee, niin matalalle kiinnittynyt häntä on sekin kasvanut kiitettävästi lapsuusvuosista, yltäen selkeästi yli kintereiden muttei kuitenkaan vielä aivan vuohisiin asti.
Kaikenkaikkiaan Nita on kaunis nuori neiti, joka yllättää hieman värityksellään näyttäen olemuksensa puolesta niin puhtaalta friisiläiseltä.

Sukupuu

Emä: Aquila (pelaaja Amethyst, elää nykyään saarella npc-hahmona)
Isä: Atlacas † (pelaaja Venni)

Suhteet

Zeraw - paras ystävä.

Luonne

Nitan luonteessa on rauhallisuutta ja omanarvontuntoa mutta myös särmikkyyttä. Hän on vieraammassa seurassa tyyni ja asiallinen, yrittäen oppia muistamaan ja tuntemaan nykyisen asemansa ja sen mukanaan tuoman vastuun. Tamma ei kuitenkaan anna mielellään toisten kulkea ylitseen ja osaa näpäyttää varsin nopeasti takaisin sellaisille jotka alkavat käydä hermoille tai loukkaavat häntä. Nitan käytökseen vaikuttavat vahvasti hänen äitinsä neuvot ja opit asioista. Hän pitää äitiään niin suuressa arvossa että luottaa tämän sanoihin oikeasta ja väärästä ja niin edelleen. Nitalla onkin myös korkea moraali eikä hän pidä valehtelusta tippaakaan. Tamma vältteleekin valehtelua mahdollisimman pitkälle oli tarve mikä tahansa koska hän on siinä myös auttamattoman huono. Vieraassa seurassa ja uuden aseman tuoneiden lisävastuiden aiheuttamana Nita saattaa joskus olla hieman arka ja epäröivä siitä mitä milloinkin pitäisi tehdä yhteisen edun saavuttamiseksi ja että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Todennäköisesti kokemus tuonee kuitenkin varmuutta tämän asian suhteen.
Nita ei onneksi ole perinyt äitinsä ominaisuutta panikoida stressitilanteissa mutta hänen kärsivällisyytensä sen sijaan ei aina sellaisissa tilanteissa ole parhaimmillaan. Nita ei olekaan se kaikista pitkäpinnaisin tyyppi varsinkin kun hän muutenkin kaipaa menoa ja meininkiä - pelkkä pitkäpiimäinen paikallaanjossittelu ei sovi hänelle pitkiä aikoja vaan tamma turhautuu ja ärtyy. Nita pitää seikkailuista, hurjista juoksulenkeistä ja kaikesta missä voi tuntea tuulen kiskovan jouhia ja vapauden sykkivän villinä rinnassa. Mikään turhan hienohelmainen Nita ei ole muutenkaan eikä tammaa haittaa turkkinsa likaaminen tai jouhien takkuuntuminen tippaakaan
. Nita saattaa joskus kunnolla tulistuessaan olla hanakka jopa tappelemaan mutta hän tyyntyy yhtä nopeasti kuin suuttuikin. Hyvän lihasmassan ansiosta Nita ei ole mikään keveä vastustaja mutta iän tuoma kokemuksen puute sen sijaan kyllä vaikuttaa. Tamma osaa kuitenkin vetää rajat itselleen, ja luonteensa satunnaisesta räiskähtelystä palauduttuaan on nopeasti pahoillaankin aiheuttamastaan vaivasta ja ruhjeista.
Nita on varsin sosiaalinen ja pitää seurasta mutta hänellä ei ole mitään yksinoloakaan vastaan. Hän miettii asioita usein tarkkaan ja hänelle on tällä hetkellä tärkeää oppia löytämään oma mielipiteensä asioihin ollessaan nyt kunnolla omillaan ja joutuessaan ottamaan näin nuorella iällä vastuuta ylänköhevosten laumasta. Nita tuntee joskus olonsa hieman eksyneeksi ja huolestuneeksi kaikkien suurten asioiden äärellä jotka ovat näin äkisti laskeutuneet hänen kontollen mutta hän on silti enimmikseen innoissaan uusista haasteista ja toivoo että hänestä kasvaisi viisas ja hyvä johtaja laumalleen.


Menneisyys

Nita syntyi eräänä syyskuisena aamuna ylänköläisevostamma Aquilalle tämän esikoisena. Tamman onni oli suuri kun pieni, terhakka varsa nousi jaloilleen ylängön kanervikossa, vaikka friisiläistamman mieltä painoi myös jatkuva haikeus ja suru. Varsan väritys muistutti Aquilaa elävästi hänen rakkastaan, Atlacasista, joka oli vain kuunkierto aiemmin kadonnut Caralian rantojen synkkään aallokkoon. Tietämättömäksi jäi se, menettikö Atlacas henkensä vai ei, mutta toivoa ei juurikaan ollut. Viimeisillään kantavana ollut Aquila jäi silloin täysin yksin.

Aquilan nimi tarkoitti kotkaa, joten hän nimesi lapsensa nimellä joka tarkoitti karhua. Siinä missä Aquilassa oli aina ollut kotkamaista vapaudenkaipuuta, hän toivoi että hänen tyttäressään olisi karhun vahvuutta ja sitkeyttä.
Hän oli lempeä ja rauhallinen äiti Nitalle mutta vaikutti usein myös omiin ajatuksiinsa vaipuneelta ja hiljaiselta. Suru varjosi mustan friisiläisen silmiä usein kun hän käveli varsansa kanssa laajoja ylänköjä pitkin sillä tamma ei saanut mielestään millaista kaikki tämä olisi ollut yhdessä Atlacasin kanssa. Toisinaan pieni Nita toivoi, että äiti olisi ollut iloisempi ja puheliaampi. Mutta Aquila antoi silti lapselleen suunnattomasti rakkautta, myös kaiken sen mikä jäi häneltä yli Atlacasin mentyä. Useimmiten tamman suru näkyi vain niinä hiljaisina hetkinä kun hän luuli ettei Nita huomannut.
Aquilan elämä oli muuttunut paljon hänen vuosiensa varrella Caraliassa. Hän oli saapunut saarelle sydän särkyneenä, nuorena tytönhupakkona, ystävystynyt ylänköhevosten johtajattaren Merelin kanssa ja toiminut tämän varsojen hoitajana monia kertoja johtajattaren ollessa asioilla. Hän tapasi Atlacasin ja rakastui uudestaan, tullen myös lopulta kantavaksi. Sen jälkeen asiat alkoivatkin mennä pieleen. Merel ja varsat todettiin kuolleiksi saarella riehuneen psykopaatin kavioista ja lopulta meri vei Atlacasin. Aquila tunsi olonsa todella orvoksi ja yksinäiseksi menetettyään ainoat hevoset joista todella välitti ja äitiys oli ainoa asia mikä piti hänet koossa tuoden hänen murtuneeseen sydämeensä iloa. Nita jaksoi ilahduttaa Aquilaa rempseällä ja reippaalla persoonallaan päivä toisensa jälkeen.

Varttuessaan Nita halusi kuulla isästään. Suurella haikeudella Aquila kertoi Nitalle tarinoita hänen ja Atlacasin yhteisestä ajasta, mutta tapaturmasta joka syöksi Atlacasin kalliolta mereen Aquila ei sanonut lapselleen mitään. Kun Nita oli pienempi, Aquila usein kertoi että jonain päivänä isä vielä palaa - aina siihen päivään asti kunnes tamma lakkasi itsekin uskomasta siihen ja kertoi totuuden. Menneisyys satutti Aquilaa niin paljon että hänelle tuntui liian vaikealta kertoa hänen ja Cladin yhteiselle tyttärelle ettei isä palaisi eikä Nita saisi ikinä nähdä tätä.

Nita kasvoi ja itsenäistyi ja lopulta Aquila antoi Nitan mennä menojaan jatkamaan omaa elämäänsä. Nita lupasi tulla tapaamaan äitiään mutta Aquila sanoi ettei tiennyt mihin aikoi seuraavaksi. Hän oli edelleen masentunut ja yksinäinen ja hetken häntä jopa houkutti aaltojen kylmä kosketus rakkaan Atlacasinsa tykö. Nita kuitenkin kielsi äitiään tekemästä mitään harkitsematonta. Aquila lupasi tulla tapaamaan tytärtään kun hän pystyisi taas hymyilemään ja muistelemaan Atlacasia muutakin kuin surulla ja haikeudella.
Niin Nitan oma elämä alkoi, isän menettäneenä, äitisä rakastamana, mutta yksin. Nita oli kuitenkin vahva ja päättäväinen nuori tamma ja lähti kulkemaan omia polkujaan pää pystyssä, ylpeänä vanhemmistaan ja äitinsä viisaasti sekä hellästi kasvattamana.


Galleria


Fan art

Jos tekemäsi fan art puuttuu tästä, olethan ystävällinen ja ilmoitat minulle.

Pelatut pelit

Vanhin peli alimpana.
Miten toiset on kiinni elämässä, suurin, pienin ottein
Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo
Then we just have to keep living
One family under the sun
Anna tuulen puhdistaa
Yksinäisyys astuu puutarhaan
Nyt en kaipaa ketään muuta mun maailmaan
Nyt en kaipaa ketään muuta mun maailmaan
Remember the light of colden December moon
Jokea on elämämme, virrankulku vaihtuva
To the castle made of skulls and bones
Your world is torn in half
Minäkin valvon enkä unta saa
Step into the open air
Where's the letter never written
Songs from the wilderness
Ne tanssii taivasalla
Turn away and slam the door

--------------------------

Lyriikat sivulla: ---
ulkoasu © Pilvimarja 2008 / muikkunen
Photo © http://www.lasikuu.net/vapaasti/